Jorma Mäntylä, Kangasala
Japanissa on tänä keväänä vietetty radion satavuotisjuhlia. Radioasema JOAK Tokio aloitti lähetykset 22.3.1925 aaltopituudella 375 metriä eli 800 kHz. Tokion Atagoyaman mäellä sijainnut rakennus on sittemmin purettu ja sen tilalla on nykyään radiomuseo, vähän samantapainen kuin Suomessa on Lahden Radiomäellä.
Seuraavana vuonna 1926 JOAK ja Japaniin perustetut asemat yhdistettiin ja niistä tuli valtiollinen monopoli NHK Nippon Hōsō Kyōkai. Mallia otettiin Britannian BBC:stä lupamaksujärjestelmää myöten.
Radion läpimurto massamediaksi tapahtui 1930-luvulla, kun NHK alkoi selostaa radiossa baseball-otteluita. Voimakkaasti kasvanut vastaanotinkysyntä tyydytettiin kopioimalla Saksasta natsien kehittämä ”kansanradio Volksempfänger”, joka Suomessa tunnettiin nimellä ”pikku-Hitler”. Kytkentäkaavan perusteella Japanissa alettiin valmistaa Volksempfängerin kopioita.
Japanin laajat valloitukset ja sotaretket maailmansodassa päättyivät vielä surkeammin kuin Saksassa vuonna 1945 kahden ydinpommin pudottamiseen Hiroshimaan ja Nagasakiin. Seuranneiden miehitysten aikana liittoutuneiden piti ratkaista miten radiotoiminta järjestetään Saksassa ja Japanissa. Saksassa natsien hallitsema Reichs-Rundfunk hajotettiin osavaltioradioiksi, jotka rahoitettiin sekä lupamaksuin että mainostuloin. Japanissa Yhdysvallat oli ainoa miehitysvalta ja siksi vuoden 1950 yleisradiolaki toi erilaisen ratkaisun. NHK:sta tuli julkinen lupamaksurahoitteinen radio, jolle säädettiin samalla opetus- ja kansansivistystehtävä. Lain takia NHK ylläpitää edelleen NHK2-opetusradiota.
NHK:n rinnalle sallittiin 1950 lailla yhdysvaltalaisen mallin mukaisesti yksityisiä mainosrahoitteisia radioita. Jokaisesa isommassa kaupungissa piti olla NHK ja kaksi yksityisradiota. Ensimmäisinä aloittivat syyskuussa 1951 Nagoyassa JOAR CBC ja Osakassa JOOR MBC.
Sääntöön ”NHK+kaksi yksityistä” tehtiin tosin yksi poikkeus Tokioon. Kenraali Douglas McArthur junaili viimeisinä toiminaan ennen lähtöään Japanista kolmannen radiotoimiluvan Japanin katoliselle kirkolle. Yksityiset JOKR TBS ja JOLF NBS saivat rinnalleen aseman JOQR Nippon Cultural Broadcasting eli Bunkahoso. McArthur perusteli toimilupaa hyvityksenä katolisten vainolle Japanin sotilasvallan aikana.
Radioalalla tapahtui paljon amerikkalaismiehityksen aikana 1945-50. Yhdysvalloissa FM- radio joutui tänä aikana vaikeuksiin. Ensimmäiset koeluonteiset asemat olivat toimineet alueella 42-50 MHz. Vuonna 1946 FCC alkoi siirtää niitä nykyiselle FM-alueelle 88-106 MHz, mutta monet asemat lopettivat ja pitivät FM-radion tulevaisuutta heikkona. FM-radion suosion nousua Yhdysvalloissa jouduttiin odottamaan 1960-luvulle, jolloin stereofoninen rock-musiikki alkoi nostaa FM-radion kuulijamääriä.
Japanilaiset seurasivat tarkoin mitä Yhdysvalloissa tapahtui ja tekivät miehityksen oloissa päätöksen, että radiolähetykset ovat ja pysyvät keskiaalloilla. Television aloittaminen meni edelle. Niinpä Japanin televisiokanavat 1, 2 ja 3 sijoitettiin alueelle 90-108 MHz. Myöhemmin väritelevisiojärjestelmäksi vielä kopioitiin Yhdysvaltojen huono NTSC.
Tultaessa 1960-luvulle myös Japanissa alettiin vaatia parempaa radiokuuluvuutta. Stereota haluttiin transistori- ja autoradioiden yleistyttyä. FM-koelähetykset aloitettiin vasta 1968, jolloin Suomi oli jo lähes kokonaan siirtynyt FM:lle. NHK-FM aloitti 1969. Lähetykset tulivat Tokion Eifel-tornin kopiosta, joka on edelleen parin FM-aseman käytössä.
Japanin taajuushallinnolle MIC:lle tuli pulma: mihin sijoitetaan FM-lähetykset, kun televisio oli jo alueella 90-108 MHz? Niinpä Japanissa piti perustaa kokonaan oma FM-alue 76-90 MHz. Siksi FM-radio yleistyi Japanissa paljon hitaammin kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ja AM-radio on säilynyt vahvana nykypäiviin saakka.
Japani koki sodan jälkeen samankaltaisen voimakkaan talousnousun kuin oli Saksan talousihme Konrad Adenauerin aikana. Siihen kuului radioalalla hyvin toiminut julkisen ja yksityisen sektorin kilpailu. NHK on säilynyt merkittävänä tiedonvälittäjänä, mutta rinnalle on noussut yksityisiä yrityksiä, joista suurimmaksi on televisioaikana noussut Tokion JOKR TBS. Se on ollut pitkään Tokion suosituin radiokanava. Julkisten ja yksityisten kanavien ero on samantapainen kuin Euroopassa. NHK on vahvoilla uutis- ja ajankohtais- sekä dokumenttiohjelmissa ja urheilussa. Yksityiset kanavat keräävät yleisöä enemmän viihteellä ja radiokanavilla soitetaan yleisön haluamaa J-poppia (ポップス, poppusu).
Minun mielestäni J-pop, jota Suomessa kuulee iltapäivisin Japanin kaupallisilta asemilta, on kyllästyttävän tylsää. Japanissa sen ympärille on luotu valtava julkisuus ja tähtikultti. Radioasemat soittavat sitä, esittelevät ja mainostavat J-pop-artisteja.
Käännekohta tuli 1990-luvun taitteessa, jolloin Japanissa koitti samantapainen talousromahdus kuin Suomessa kasinotalouden kaaduttua ja maan syöksyttyä syvään lamaan 1991-93. Se vaikutti myös poliittisiin voimasuhteisiin. Japanin johtavassa liberaalidemokraattisessa puolueessa nousi valtaan markkinaliberaali suuntaus, joka halusi vahvistaa yksityistä sektoria. Maan rautatiet yksityistettiin kasinoaikana.
Tultaessa 2000-luvulle Japanin LDP:ssä alettiin miettiä mitä tehdä NHK:lle? Mitä voitaisiin tehdä yksityisen sektorin vahvistamiseksi?
Tuli kaksi ongelmaa: vuoden 1950 perustuslaki ja radiolaki sekä liian suppea FM-alue 76-90 MHz. Keskiaallot oli taajuussopimusten mukaan täynnä eikä sinne voinut enää sijoittaa uusia yksityisiä asemia. Lupia alettiin myöntää yksityisille FM-asemille ja niitä ilmestyikin alueelle 76-90 MHz.
Toisaalta NHK:ta ei voitu ajaa alas, sillä sen ohjelmien taso miellyttää Japanin koulutettua ja iäkkäämpää väestöä. Lisäksi se on suosittu, ja maan kuunnelluin radiokanava on NHK Radio 1, luotettava uutis- ja ajankohtaiskanava, jolla on paljon aluelähetyksiä. Kuulijaosuus on vuosittain vaihdellut 15-20% välillä (ks. oheinen kuvio).
NHK Radio 1:llä on kuitenkin ongelma. Sitä lähetetään vain AM-keskiaalloilla. NHK-FM on ollut kulttuurikanava, joka lähetti lähinnä klassista musiikkia sekä taide- ja kirjallisuusohjelmia. Se ei pärjää J-poppia lähettäville FM-asemille.
Japanissa radiotoimiluvat myöntää MIC (Minister for Internal Affairs and Communications, 総務省, www.tele.soumu.go.jp). Se on tiukasti Japania hallitsevan LDP-puolueen hallinnassa.
MIC on systemaattisesti suosinut yksityisiä radioyhtiöitä jakaessaan toimilupia. NHK on hakenut lupaa siirtää NHK Radio 1 FM:lle, mutta MIC ei ole myöntänyt lupia. Niinpä NHK1 lähettää edelleen keskiaalloilla, kuten kaikki dx-kuuntelijat tietävät. Ja kilpailutilanteessa oleva NHK pitää AM-radioverkkonsa hyvässä kunnossa.
MIC:n asenne NHK:ta kohtaan tuli selvääkin selvemmin esille, kun Japani siirtyi digitaalitelevisioon vuonna 2012. Samalla lopetettiin analogiset NTSC-lähetykset TV-kanavalla 1, jolloin FM-alue Japanissa laajeni 76-95 MHz:iin.
Yksityisille radioille myönnettiin heti rinnakkaislupia FM:lle, kuten JOKR 954//90,5 ja JOLF 1242//93,0 ja JOQR 1134//91,6 MHz. Mutta NHK Radio 1:lle ei ole herunut FM-taajuuksia. NHK on yrittänyt kiertää ongelmaa siten, että NHK-FM-kanavaa on popularisoitu. Se ei enää ole leimallisesti korkeakulttuuriradio, vaan sieltä tulee jazzia ja jopa rokkia ja NHK1:n alueuutislähetyksiä releoidaan nykyään NHK-FM-kanavalla.
Muuttuuko mikään? Taajuushallinto MIC on ilmoittanut, että Japanin television digisiirtymän takia myös analoginen kanava 2 voidaan antaa ääniyleisradiokäyttöön. Se tarkoittaa FM-alueen laajenemista 76-99 MHz. Se voi tarkoittaa NHK Radio 1:n siirtymistä FM:lle, tai sitten myönnetään uusia lupia yksityisille asemille, tai sitten aluetta 95-108 MHz käytetään digitaalisiin lähetyksiin.
Japani ei ole mukana DAB- tai DRM-radiojärjestelmissä, mutta maa on varannut VHF-III-alueelta taajuuskaistan 207-220 MHz. Japanissa seurataan tarkoin miten Norjan, Sveitsin ja Britannian DAB-siirtymä on toiminut. MIC:n päätöksiä Japanin laajenevan VHF-FM-alueen käytöstä on odotettavissa toukokuussa 2025.
KIRJALLISUUTTA
Broadcast Act No. 132 of 1950 As amended last by the Act for Partial Revision of the
Broadcast Act and Other Related Acts (Act No. 65 of 2010).
Buchmeier, Yosuke: Media politics in Japan: News journalism between interdependence,
integrity, and influence. Publizistik (2024) 69:495–526
Heinze, Ulrich: Radio and Television Consumption in Japan. A Trilateral Intercultural
Comparison with the UK and Germany. Centre for Japanese Studies 2011: University of
East Anglia.
The History of Broadcasting in Japan. NHK Hōsō Bunka Kenkyūjo. Tokyo 1967: Nippon Hōsō
Kyōkai.
Newman, Nic et al: Reuters Institute Digital News Report 2022. London 2022: Reuters
Institute for the Study of Journalism.
Perryman, Guy: Inside the world of Japan. Radiodays Asia.
https://radiodaysasia.com/news/inside-the-world-of-japan/ Viitattu 9.4.2025.
Present Situation Regarding Television Viewing and Radio Listening. Public Opinion
Research Division: NHK 2017.
Ujihashi, Yuji: Ninety Years of Radio 2 Expanding to Lifelong Learning Broadcasting and
Internet Radio. J-STAGE: November 20, 2021. (NHK Radio 2 historiikki.)
World Radio TV Handbook 1979. Billboard Publications: London 1979.